Koen oman luontosuhteen kehittyneen aikalailla samassa suhteessa sisäisentyön kanssa. Kun olen viime vuosien aikana hiljalleen kääntänyt katsetta sisäiseen kokemukseen, olen saanut myös paremmin kosketusta ja kontaktia siihen,
mitä tapahtuu ulkopuolellani. Siihen, miten luonto peilaa yhdellä kauneimmista tavoista sitä mitä on juuri nyt.
Luonto omalla olemassaololla opettaa ja tukee meitä ihmisiä elämään enemmän omassa rytmissä.
Jokaisella vuodenajalla on omat ainutlaatuiset piirteet. Luonto tuntuu sitoutuneen sopivassa suhteessa niin muutokseen kuin pysyvyyteenkin. Kun katson ulos ikkunasta juuri nyt, tuntuu ettei mikään liiku, ettei mikään muutu. Mutta kun hetken päästä nostan katseen jälleen tekstistäni, huomaan taivaalla olevien pilvien liikkuneen toisaalle ja illan hämärtyvän metsän ylle. Muutosta tapahtuu hiljalleen, luonnon omassa rytmissä. Uskallan väittää, että elämän oman rytmin sijaan, toivomme usein muutosten tapahtuvan sormia näpäyttämällä, emmekä välttämättä osaa kunniottaa elämän omaa rytmiä.
Luonto ei yritä olla muuta kuin on. Luonnossa kaikki saa olla sellaisenaan. Voimme tuntea auringonvalon kasvoilla, tuulenvireen hiuksissa ja vedenvirtauksen varpaidemme väleissä. Auringon paisteen, raikkauden sateen jälkeen, myrskyn voiman tai lempeän tuulen. Oma luontosuhde on vahvistunut viime vuosien aikana hurjasti. Hakeudun luontoon viikottain ja huomaan heti olossani, jos en luonnon äärelle ole säännöllisesti päässyt. Olo muuttuu levottomaksi, tila käy ahtaammaksi ja mielessä olevat ajatukset alkavat kiertää helposti kehää.
Tutkimusten mukaan jo 10min päivässä metsässä laskee stressitasoja ja auttaa
tasapainoittamaan meitä kokonaisvaltaisesti.
Muistetaan siis hakeutua luonnon ääreen säännöllisesti!
Ohessa muutamia kuvia luontoyhteyttäsi vahvistamaan.
Ole hyvä.
Hengitä sisään ja nauti. Namaste.
