Seuraa sydäntäsi, tee asioita, mitkä innostavat ja saavat sydämesi laulamaan. Innostus on elämänenergiaa nostattava fiilis, se kun vatsanpohjasta kutittelee ja ilo sekä energia saapuuvat paikalle. Tiedätkö sen fiiliksen, kun innostut jostain ja olet vaan niin täpinöissään, että unohdat silloin kaiken muun? Se tunne, kun ajantaju katoaa ja on vain se mieletön hetki? Hetki, jossa tuntuu, että kaikki on mahdollista?
Mikä Sinua innostaa?
Mitä sinussa tapahtuu, kun innostuksen aalto pyyhkii ylitsesi?
Näin eilen erästä ystävääni ja olin eilisen työpäivän jälkeen totaalisen poikki ja totesin, että voidaan kyllä nähdä, mutta en tiedä jaksanko mitään, koska olo oli niin raskas ja tuntui, kuin kaikki energiat olisivat valuneet työpäivän aikana pois. Tiedän. Ei ole mitään järkeä tehdä työtä, mikä vie enemmän kuin antaa. Olen ajatellut, että teen tätä työtä vielä hetken, niin että pääsen hyppäämään ja ottamaan ison harppauksen omalla polulla yrittäjyyden suuntaan, jolloin pääsen tekemään oikeasti sitä, mikä kutkuttelee ja saa innostuksen tunteen heräämään. Tämänhetkinen työ tuntuu lähinnä välttämättömältä pahalta, työltä joka on vain työtä, ei mitään sen enempää. Enkä hetkeäkään usko, että ollaan tultu tänne elämään näin, tekemään työtä, millä ei ole itselle sen isompaa merkitystä.
Ehei, uskon, että meille jokaiselle on se oma juttu. Se, mistä just sun innostus herää, se aihe tai alue, minkä aiheesta jakaminen ja puhuminen innostaa, nostaa energiatasoja hetkessä, antaa voimaa ja antaa mahdollisuuksia ihan mihin vain.
Eilisessä hetkessä oli jännä huomata, miten tilanne eteni, kun kerroin raskaasta työpäivästä ja päästessäni työpäivän kuulumisista viime sunnuntain yrittäjäpäivään, jossa sain olla mukana tai alkuviikon photoshop kurssiin, muuttui fiilis hetkessä toiseen.
Ystäväni istui vastapäätä minua, katsoi silmiini ja hymyili itsekin innostuneena. Siinä kohtaa, kysyin ihmeissäni, että Mitä? Mitä tässä oikein tapahtuu? Hän naurahtaen totesi, että on ihan silminnähtävä ero siinä, kun innostun ja alan puhua asioista, mitkä itselle todella merkitsee. Väsymys vaihtui hetkessä kuplivaan ja innostavaan oloon. Jep. Siinä kohtaa levisi innostunut hymy myös omille kasvoilleni – näin se todella on!!
Kun oikeasti tehdään asioita, mitkä tuntuvat meille tärkeältä, ne asiat innostavat, voimauttavat ja lisäävät energiaa!!
Miten Upeaa, jos kaikki tehtäisiin työtä, mikä innostaisi ja kutkuttelisi vatsanpohjassa, olisi tämä maailma ja työelämä varmasti hieman erilainen.
Nyt olisikin ilo kuulla, teetkö Sinä työtä mikä innostaa ja tuntuu omalta kutsumukselta?
Vai teetkö työtä lähinnä siksi, että jotain pitää tehdä? Vai jotain siltä väliltä?
Minkälainen suhtautuminen Sinulla ylipäätään on työelämään tai työntekoon?
Kirsikankukkien myötä toivotan Sinulle kaunista äitienpäivää ja tunnelmallisia hetkiä viikonloppuun.
Otetaan se vastaan sellaisena, kuin se tulee.
Lämmöllä,
Päivi
