Mitä läsnäoleva valokuvaus on?
Miten se poikkeaa perinteisestä valokuvauksesta?
Miksi kuvata läsnäoloon perustuen?
Valokuvaus läsnäolevaan hetkeen perustuen tarkoittaa kuvaustapaa, jossa kuvataan sitä, mitä on juuri nyt. Sitä, mitä Sinussa tapahtuu. Ilman tavoitteita tai päämäärää, mihin kuvauksella pitäisi päästä, mihin pyrkiä. Hallinnan sijaan opettelemme sallimaan. Kuvaustilanne on itsetuntemusta lisäävä, ainutlaatuinen ja voimauttava matka itseesi. Se kaikki mitä kuvaushetkessä on, saa olla. Ilman, että sitä pitäisi muuttaa tai korjata. Ilman, että siinä olisi jotain väärää, jotain liikaa tai liian vähän. Minä luon omalla läsnäololla sekä osaamisellani turvallisen tilan kokea sitä kaikkea, mitä tilanteessa esiin nousee.
Kuvaustapani eroaa paljolti muista siinä, että kuvatessa en itse lähde ohjaamaan tai kertomaan, miten sinun tulisi kameran edessä olla. Vaan Sinä saat mahdollisuuden tulla näkyväksi juuri sellaisenaan, kauniilla, ainutlaatuisella ja persoonallisella tavalla. Sinä olet oman elämäsi ohjaaja ja kapelimestari.
Itsestäni tuntuu luonnolliselta antaa tilaa Sinulle, sen sijaan että neuvoisin, ohjaisin ja kertoisin, miten sinun tulisi kameran edessä olla, jotta saisimme sinusta ns. parhaat puolet esiin. Se, että pysähdymme yhdessä läsnäolon äärelle ja lähdemme katsomaan, mitä tilanteessa alkaa syntyä – on itsessään jo niin maagista, että elämä kyllä kuljettaa, kun vain uskallamme sen rytmiin heittäytyä.
Ohimenevät hetket
Kuvaustilanteen tarkoituksena ei ole pyrkiä täydelliseen suoritukseen vaan enemmänkin kuvaustilanteen johtavana ajatuksena on kaiken sen salliminen, mitä on juuri nyt.
Kun lähdemme yhdessä sallimaan ja annamme tilaa sille kaikelle, mitä yhteisesti luodussa tilanteessa ilmenee. Se KAIKKI mitä hetkessä on tai esiin tulee – saa tulla. Oli sitten kyse epävarmuudestasi kameran edessä, toiveesta vetäytyä tai vaikka lapsen kiukusta. Tarkoituksena on opetella hyväksymään elämää sellaisena, niin kiukun, epävarmuuden kuin vetäytymisen kanssa. Sen sijaan, että yrittäisimme hieman epämukavassa tilanteessa viedä huomion johonkin toisaalle tai yrittäisimme päästä tilanteesta pois, jos sen sijaan pysähtyisimme ja opettelisimme sallimaan tuota kaikkea. Kuulostaako haastavalta?
Ei hätää, et ole tilanteessa yksin. Olen siinä kanssasi ja kannattelen omalla osaamisella sitä kaikkea, jotta Sinä saat tulla näkyväksi sellaisenaan.
Sellaisena kuin juuri tässä hetkessä olet.
Omalla polullani ei ole ollut mitään voimauttavampaa, kuin se, että itse olen saanut tulla näkyväksi juuri sellaisena kuin tässä hetkessä olen.
Se, että minä näen Sinut ja sinä saat olla sinä.
Se on maagista.
Aitous on näissä hetkissä läsnä enemmän kuin missään.
Näen elämän usein täydellisenä, juuri sellaisena kuin se on.
Voimme mielikuvissamme toivoa kiiltokuvamaista kaunetta, elämää ilman säröjä.
Mutta mielestäni juuri ne säröt tekevät niin meistä kuin elämästämme kauniin ja ainutlaatuisen matkan jota kulkea.
Säröt tekevät elämästä elämänmakuisen ja sellaisen, josta kannattaa tallentaa hetkiä sellaisenaan.
Elämän kauneus piilee tässä hetkessä
Yleisesti ottaen meidän tuntuu olevan nykymaailmassa vaikea hyväksyä asioita sellaisena kuin ne ovat. Se, mikä meitä oikeastaan haastaa ei ole todellisuus vaan
se, miten me suhtaudumme todellisuuteen. Esimerkki omasta elämästäni viime syksyn ajalta. Minut irtisanottiin marraskuun alussa työstä, jonka koin merkitykselliseksi ja kuitenkin jossain sydämeni sopukoissa olin tiennyt jo jonkin aikaa, ettei se ole työ, jota tekisin pidemmän aikaa.
Irtisanomisten syynä oli tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Olen tuntenut tämän muutoksen kehossani jo ennen päätöstä, tieto ei siis tullut yllätyksenä. Minä vain tiesin, että näin tulee käymään. Asian hyväksyminen on tuonut tilanteeseen jonkinlaisen rauhan, mitä en oikein osaa sen enempää selittää tai avata. Tunnen kehossani jonkinlaista tyyneyttä, jopa helpotuksen tunnetta. Tässä tuntuu vahvistuneen jälleen se, etten sydäntä kuunnellen ei voi tieltä eksyä.
Sisällä kehossani tuntuva rauha, ei kuitenkaan estää mieltäni yrittämästä luoda tilanteestani kaaosta. Tiedän ja olen oppinut omalta polultani, sisäiseltä matkaltani että se, mitä mieli meille yrittää sepustaa ei useinkaan ole totta. Mieli pelkää ja luo uhkakuvia. Mielen liikkeitä seuraillessa huomaan, miten mieli luo merkityksiä irtisanomisen ympärillä. Mieleni tuottaa tekstiä siitä, etten olisi arvostettu tai että olisin jollain tapaa huonompi kuin muut, koska juuri nyt, juuri tässä hetkessä minulla ei ole tietoa tulevasta. Mielen liikkeistä huolimatta, tunnen sisälläni kuitenkin rauhaa. Rauhaa voi tuntea, vaikka tulevasta ei olisi mitään varmuutta. Hetken kun asiaa tunnustelee, eihän tulevasta ole ikinä varmuutta. Senkin me vain kuvittelemme.