Tervetuloa Ihmisyyden äärelle!
Ihmisyyden äärellä ollaan vahvasti ihmisyyteen, valokuvaamiseen ja läsnäoloon liittyvien teemojen ympärillä. Olen perustanut Ihmisyyden äärellä facebook sivuston reilu kaksi vuotta sitten ja alkuun kirjoitellut sinne näistä edellämainituista teemoista. Olen taustaltani psykiatrinen sairaanhoitaja ja tehnyt töitä ihmisyyden ytimessä reilut 10 vuotta. Olen työssäni päässyt kohtaamaan eri ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Nähnyt ja kokenut sen, miten me kaikki toivomme lopulta ihan niitä samoja asioita oli elämäntilanteemme mikä tahansa. Toivomme kuuluvamme joukkoon, toivomme tulevamme hyväksytyksi ja nähdyksi sellaisina kuin olemme ja toivomme olevamme rakastettuja. Inhimillistä eikö totta?
Itse olen luonteeltani aina ollut herkkä aistimaan ja kokemaan muiden fiiliksiä. Olen ollut hyvä siinä, mitä olen tehnyt, ehkä liiankin. Tarkoitan tällä sitä, että aistiessani muita ja muiden tarpeita ovat omani jääneet usein taustalle, huomioimatta. Olen näin myöhemmin ymmärtänyt, että olen elänyt omaa elämääni pitkälle miellyttämisen kautta ja sen, miten voisin auttaa ja palvella muita mahdollisimman hyvin. Samalla oma hyvinvointini alkoi kuitenkin kärsiä, koska suuntasin jatkuvasti huomioni ulospäin, pois itsestäni. Hoitotyötä tehdessäni ajoin itseni kaksi kertaa uupumuksen partaalle ja toisella kertaa sairaslomalle jäädessäni ymmärsin, ettei näin voi jatkua. En voi elää elämääni ajatellakseni vain muita.
Muutamia vuosia aikaisemmin olin uskaltanut tehdä itseäni kuunnellen ison päätöksen ja lähteä avioliitosta, joka ei palvellut omaa parastani. Muistan tunnustelleen ja miettineeni päätöstäni tuolloin pitkään. Jokin sisälläni vain tuntui vahvasti siltä, ettei elämä voinut pidemmän päälle tuntua sellaiselta, merkityksettömältä ja kylmältä, kun se useasti avioliiton aikana tuntui. Minusta tuntui etten elänyt omaa elämääni, vaan jonkun toisen. Tein asioita, joita uskoin, että täällä pitää tehdä, jotta minut hyväksytään ja jotta olisin kokenut kuuluvani joukkoon.
Onko Sinulla elämässäsi ollut sellaisia vaiheita, jolloin olisit tuntenut eläväsi jonkun toisen elämää?
Miltä tällaiset hetket ovat tuntuneet? Mitä herättäneet Sinussa itsessäsi?
Ihmisyyden äärellä oleminen tuntuu luonnolliselta osalta omaa polkuani. Mielenkiinnolla seuraan, mihin polkuni johdattaa ja miten palaset yksi kerrallaan asettuvat paikoilleen. Sisäisentyön avulla jokainen päivä tuntuu uudelta mahdollisuudelta oppia, oppia uutta itsestäni, siitä miten toimin, miksi toimin, mitä välttelen.
Tervetuloa mukaan matkalle, matkalle lähemmäs itseäsi!