Kuka Sinä olet? Mitä itsesi tunteminen tarkoittaa?
Entä omannäköisen elämän eläminen?
Kuka Sinä olet? On mielestäni yksi elämän tärkeimmistä kysymyksistä. Ihmisyyden ytimestä, syvältä sydämestä kumpuava kysymys. Kysymys, jota ei pääse pakoon eikä voi noin vain ohittaa, jos sen äärelle todella uskaltaa pysähtyä. Kysymys on valtava. Kuka minä todella olen? Mikä elämääni ohjaa? Millaista elämää elämän, minkälainen elämä kutsuu juuri minua? Mitä elämältäni toivoisin? Mitä haluaisin elää todeksi? Mikä merkitsee juuri minulle? Mikä tuntuu tärkeältä? Elänkö elämää, jota uskon, että ”kuuluu elää” vai teenkö asioita, joista itse nautin ja jotka koen merkitykselliseksi? Nämä ovat kysymyksiä, joita itsesi äärelle pysähtyminen ja todellinen havahtuminen voi saada aikaan.
Elämän haastekohdat kutsuvat meitä oman näköisen elämän jäljille
Jatkuva sisäinen tyytymättömyys, riittämättömyyden kokemus tai arjen suorittaminen ovat hyvin yleisiä johtolankoja, jotka haastavat nykypäivänä meitä ja pitkään jatkuessaan voivat saada meidät uupumuksen tai ahdistuksen lisääntymisen myötä kysymään: kuka minä olen ja mitä minä todella elämältäni haluan? Tässä on kyse havahtumisesta, sen myöntämisestä, ettei kaikki ole niin kuin toivoisi, eikä suorittava elämäntyyli lopulta anna sitä, mitä syvemmällä tasolla elämältään kaipaisi.
Vain ihminen, joka tuntee itsensä eli osoittaa kiinnostusta itseään kohtaan – voi oppia elämään oman näköistä elämää. Oman näköinen elämä kutsuu meitä kiinnostumaan itsestämme ja osoittamaan uteliaisuutemme itseämme kohtaan, sitä ihmistä, joka olemme, tänään, tässä ja nyt. Kun emme tunne itseämme, elämme elämää kuin automaatiolla, samoja kaavoja toistaen. Asioita tapahtuu, mutta se oletko sinä todella paikalla omassa elämässäsi, kokemassa, aistimassa ja tuntemassa sitä, mitä koet, mitä elämässäsi tapahtuu – on yksi olennainen kysymys. Elämän toistaessa samaa tuttua rataa, voimme ajatella elämämme olevan raiteillaan, niin kuin kuuluukin. Emmekä välttämättä havahdu kuuntelemaan itseämme, ennen kuin tyytymättömyys kolkuttelee ovellemme.
Tyytymättömyyden tunteen oivaltaminen on avain muutokseen.
Samojen rutiinien tai kaavojen sijaan elämä voi tuntua oikeasti ravitsevalta, eloisalta, täyttävältä ja nautinnolliselta. Elämä voi olla elämänmakuista, täyttyen eri sävyistä, väreistä, oivalluksista ja opeista. Jokainen ihminen ja elämä itsessään peilaa meille jatkuvasti asioita itsestämme. Meillä on jatkuva mahdollisuus oppia ja oivaltaa uutta itsestämme.
On eri asia tietää elävänsä kuin todella tuntea olevansa elossa jokaisella solulla. Elossa oleminen lisää energiaa, inspiroi ja elämä tuntuu virtaavalta. Elossa ollessamme meillä on rohkeutta kohdata niin itsemme, tunteemme kuin kokemuksemme sellaisena kuin ne eteen aukeavat. Eikä meillä ole niin suurta tarvetta paeta itseämme, ei selitellä omaa olemista, valintoja tai elämäämme muille. Yhteys itseemme avaa yhteyden myös muuhun elolliseen, luontoon ja muihin ihmisiin.
Itsesi tunteminen on kokonaisvaltainen prosessi, joka jatkuu läpi elämän. Emme tule ikinä valmiiksi ja hyvä niin. Meissä jokaisessa riittää loputtomiin uutta tutkittavaa ja löydettävää. Itsetuntemus lisääntyy, kun alat tietoisesti kääntää huomiota sinuun itseesi ja todella kiinnostut siitä ihmisestä, joka olet.
Tie itseesi on inspiroiva ja loputon löytöretki!
Mitä kaikkea oletkaan, kun annat itsellesi luvan olla. Itsetuntemuksen avulla alamme saada hiljalleen kiinni siitä, minkälaiset toimintamekanismit meitä ohjaavat, miten suojaudumme, kun meitä pelottaa tai tunnemme olomme uhkaaviksi. Itsensä tunteva ihminen on kiinnostunut siitä, mitä hänessä tapahtuu ja on utelias luomaan kontaktia itseensä yhä uudelleen ja uudelleen. Itsetuntemuksen myötä elämästä muodostuu inspiroiva oppimatka kohti syvenevää itsetuntemusta. Elämä alkaa tuntua merkitykselliseltä ja kaikki se, mitä luulit olevasi – saa uudenlaisen perspektiivin. Lisääntyvä itsetuntemus luo sinuun lisää tilaa ja opit sallien kohtaamaan sen, mitä sinussa tapahtuu.
Oma kokemus
Itsetuntemuksen lisääntymisen myötä, minun ei tarvitsi enää paeta ja torjua loputtomiin itsessäni olevia haastavia tunteita, toimintamalleja eikä kokemuksia. Jatkuvan sisäisen tyytymättömyyden, syvän riittämättömyyden tunteen tai elämän jatkuvan suorittamisen sijaan olen opetellut kohtaamaan oman keskeneräisyyden ja tutustunut omaan inhimillisyyteeni. Myös niihin puoliin, jotka tuntuvat vaativan loputtomiin. Itsetuntemus lisääntyy sen myötä, mitä enemmän suostumme kokemaan myös niitä puolia itsessämme, joita emme haluaisi meissä olevan.
Esim. se, että olen suostunut katsomaan itsessäni kohtaa, joka ei tunnu olevan tyytyväinen mihinkään tuntuu avanneen silmiäni konkreettisesti.
Itseni jatkuva pakeneminen tuntui ajavan minut nurkkaan, josta ei tuntunut olevan enää ulospääsyä. Avioeron jälkeen suoritin elämääni useamman vuoden ajan. Lopulta, kahden uupumuksen myötä, minut pysäytettiin totaalisesti. Käytännössä tämä pakollinen pysähtyminen sai aikaan sen, että ymmärsin, että jonkun asian pitää elämässäni muuttua. En voi jatkaa itseni pakoon juoksemista loputtomiin.
Totaalinen uupuminen oli minun kohdallani ainoa asia, mikä sai minut pysähtymään. Ja kun ensimmäinen kerta ei riittänyt, kun olen aika kovapäistä ja sitkeää sorttia, niin tarvitsin vielä toisen pysähdyksen ja uuden sairasloman. Näiden pakkopysähdysten jälkeen tiesin, että jonkin on muututtava. Ja hiljalleen, vuosien työn myötä, olen oppinut, että vain itseni rehellisen kohtaamisen avulla voin päästä lähemmäs itseäni ja todellista elämääni.
Itsensä tunteva ihminen on yhteydessä itseensä, tunnistaen omat tunteensa ja tarpeensa. Ihminen on tyytyväinen itseensä, elämäänsä ja kohtaa rohkeasti elämän eteen tuovat haasteet. Lisääntyneen itsetuntemuksen myötä ihminen säteilee ympärilleen elämäniloa ja rauhaa.
EHEYTTÄVÄ VALMENNUS