1) Vuosien saatossa olet oppinut, että se mitä olet ei ole täysin ok. Tästä syystä yrität jatkuvasti olla jotain, jonkinlainen, jotain enemmän tai jotain muuta. Olet voinut luoda itsestäsi jonkin ihannekuvan, mitä yrität olla ja tavoitella kuin huomaamatta.
2) Sinun on haastavaa antaa itsellesi mahdollisuus oppia uutta. Vaadit itseltäsi suoraan täydellisyyttä tai aina vain parempaa suoritusta. Jos tunnistat itsessäsi haastetta uuden oppimisen suhteen, sinun voi olla haastava kohdata omaa keskeneräisyyttä ja epätäydellisyyttä.
3) Uuvut huomaamattasi omien vaatimustesi alle, yrittäessäsi aina vain enemmän, nopeammin tai paremmin. Itsellesi asettamasi tavoitteet ja jatkuvat pyrkimykset estävät sinua olemasta inhimillinen ihminen.
Huomaatko miten jatkuvat, loputtomalta tuntuvat vaatimukset uuvuttavat sinut? Onko Sinulla sellainen olo, että Sinun pitäisi olla jotain muuta kuin olet? Jotain enemmän, valmiimpi tai parempi? Koetko usein riittämättömyyden tunnetta?
Riittämättömyyden kokemus
Riittämättömyyden tunne eli pelko riittämättömyydestä on inhimillinen, syvä ja omaan inhimillisyyteen vahvasti liittyvä kokemus. Kokemus riittämättömyydestä tai vääränlaisuudesta on iskostunut syvälle meihin, syvälle rakenteisiimme. Kokemuksen juuret voivat ulottua hyvinkin pitkälle, voimme kantaa tätä tiedostamatonta uskomusta jopa useamman sukupolven ajalta. Kaiken sen perusteella, mitä olemme aikaisemmin elämässämme kokeneet, oppineet ja kuulleet, meille on voinut syntyä vahvakin uskomus, että se, mitä olemme ei jollain tavalla riitä, emme ole tarpeeksi tai se, mitä olemme, ei ole ok.
Riittämättömyyden tunteen, kokemuksen taustalta nousee tarve olla jotain, tarve olla tietynlainen, tai jotain muuta kuin se, mitä pohjimmiltaan olemme. Riittämättömyyden kokemuksesta nousee kaipaus itsensä muuttamiseen, muuntamiseen, muokkaamiseen tai jatkuvaan kehittämiseen. Kaiken pohjalla on inhimillinen toive siitä, että saisi kokea riittävänsä sellaisena kuin on, saisi kokea tulevansa hyväksytyksi.
”En riitä, en ole tarpeeksi”
Itselleni kaksi hyvin tyypillistä ja vahvasti elämääni ohjaavaa uskomusta ovat olleet: ”en osaa” sekä se, että jollain hyvin perustavanlaatuisella tavalla olen kokenut olevani ”vääränlainen”. Vääränlainen nimenomaan suhteessa muihin. Kaikki muut ovat omassa kokemuksessani olleet ”oikeanlaisia”, sellaisenaan.
”En osaa” uskomuksen taustalla on ollut syvään juurtunut uskomus siitä, että en riitä, en ole tarpeeksi. En osaa on ollut oma tapani suojata minua, omaa haavoittuvuuttani. Ajatus siitä, etten osaa on ohjannut tiedostamattani elämääni 30 ikävuoteen asti ja suojannut mm. epävarmuuden kohtaamiselta. Kun olen suoraan ajatellut, etten osaa –
olen jättänyt sen varjolla paljon kokeilematta. En osaa on siis ollut käyttäytymismalli, mikä on tiedostamattani rajoittanut elämääni. Kun en riittänyt itselleni, koin tyytymättömyyttä, pyrin täydellisyyteen ja vaadin aina vain lisää, jotta olisin, edes hetkittäin, saanut kokea itseni hyväksytyksi.
Levottomuuden ja tyytymättömyyden lisääntymisen myötä hakeuduin itsetuntemusta lisääville kursseille. Ohjaajan hyväksyvän, sallivan ja arvostavan katseen myötä olen saanut kokea olevani arvokas juuri tällaisena. Nähdyksi ja hyväksytyksi tulemisen kokemus on ollut kohdallani niin vahva, että se on muuttanut elämäni. Toisen ihmisen hyväksyvän katseen myötä olen saanut kokea, että se kaikki, mitä olen, on oikeasti ok – saa olla, eikä minun tarvitse yrittää jatkuvasti olla jotain.
Kokemuksen saaminen siitä, ettei minussa ole mitään sellaista mitä ei saisi olla johti lopulta oivallukseen, että elämääni pitkään ohjannut merkittävä uskomus vääränlaisuuden kokemisesta – ei olekaan totta. Se kaikki mitä minussa, niin kuin Sinussakin on – on tervetullutta. Sinussa ei ole mitään sellaista, mitä ei saisi olla.
Minä uskon Sinuun.
Sinä riität sellaisena kuin olet ja paljon enemmänkin.
