Läsnäolevan kuvauksen maailmassa minä kuvaajana luon sallivan ja turvallisen tilan, jossa sinulla on aikaa, tilaa olla ja tutkia asioita ja kokemuksia, joita kameran edessä oleminen sinussa esiin nostaa.
Ilman, että kokemuksista pitäisi pyrkiä eroon, kiirehtiä toisaalle tai
päästä eteenpäin. Kun yhdessä lähdemme sallimaan eli antamaan tilaa tunteille ja kokemuksille, joita kuvaustilanne sinussa herättää – jotain alkaa tapahtua kuin itsestään.
Yrittäessämme työntää kokemaamme tunnetta tai kokemustamme pois tai olla kuin tuota tunnetta ei olisi, yritämme tällöin päästä eroon tai piilottaa itsestämme jotain sellaista, mikä on kuitenkin meissä. Sallimalla tunteet ja kokemukset – meihin syntyy tilaa ja avoimuutta kohdata myös se, mikä meitä haastaa. Tunteiden ja kokemusten poistyöntäminen ja toive siitä,
että niistä pääsisi eroon, vie energiaamme ja niiden salliminen eli avoin kohtaaminen lisää tilaa ja avoimuutta.
Ajatus tunteiden ja kokemusten sallimisesta voi tuntua jopa paradoksaaliselta. Se, että jos todella annan itseni kokea riittämättömyyden tunnetta, epävarmuutta tai jännitystä, sen sijaan,
että tunne nielaisisi, veisi mukanaan – tunteen aito ja rehellinen kohtaaminen tuokin tilaa ja hiljalleen vapauttaa tuosta rajoittavasta uskomuksesta tai tunnekokemuksesta.
Esimerkki sallivan kohtaamisen voimasta kuvaustilanteessa
Kuvauksessa salliminen tarkoittaa hyvin usein sitä, että kuvauksen alkuun me molemmat niin minä kuvaajana kuin sinä asiakkaana annamme itsemme kokea jännityksen tunteen itsessämme. Emme lähde työntämään pois tuota kokemusta, emmekä yritä olla kuin sitä ei olisi.
”Ei tarvitse jännittää” on usein se, mitä olemme tottuneet kuulemaan,
oli sitten kyse kuvaustilanteelle antautumisesta tai uuden tilanteen kohtaamisesta ylipäätään. Tällä neuvolla toki tahdotaan hyvää ja yritetään luoda rento tunnelma, mutta samalla toteamukseen sisältyy jännityksen tunteesta eroon pyrkiminen.
Jännityksen tunne on normaalia, emmekä voi tahdonalaisesti päättää tunnemmeko jännitystä vai emme. Se, että pyrimme olemaan tuntematta jännitystä – yleensä lisää sen kokemista. Sallivuus eli avoin tila vapauttaa meidät kokemaan jännityksen tunnetta ja luo tilaa tunteen kohtaamiseen. Jännityksen tunnetta ei tarvitse yrittää pyyhkiä pois eikä esittää, ettei sitä olisi. Jännityksen kohtaamisen kautta avaudumme autenttisuudelle.
Aito kohtaaminen vapauttaa, tuo tilaa ja tuo toisiamme lähemmäs. Autenttinen kohtaaminen luo tilaa inhimillisyydelle ja on perusta aidon yhteyden syntymiselle.
Aidon yhteyden avulla meillä on mahdollisuus päästä lähemmäs niin itseämme kuin toisiamme ja alkaa hyväksyen kohtaamaan kaikkea sitä, mitä on meissä. Ilman, että tunteista ja kokemuksista pitäisi päästä eroon tai pyrkiä pois. Sillä, että Sinä opettelet kohtaamaan itsesi hyväksyen –
sillä on äärimmäisen iso merkitys koko elämäsi kannalta. Sen sijaan että yrität työntää itsessäsi olevia kokemuksia syrjään – tuntemalla ja kokemalla nuo tunteet vapautat energiaa ja elinvoimaa käyttöösi. Kuvauksen ajan minä olen tukenasi, etkä sinä jää tuntemustesi kanssa missään kohtaa yksin. Alla harjoitus, jonka avulla saat kokemuksen tunteiden sallivasta kohtaamisesta.
Harjoitus
1) Tunnustele ensin hetki omaa oloasi. Miltä sinusta tuntuu juuri nyt?
Voisitko nimetä itsessäsi jonkin tunteen, mitä tunnet tai jos havainnoit kehoasi – miltä kehossasi tuntuu? Miltä tuntuu esim. jaloissa, käsissä tai vatsan alueella? Tunnetko esim. virtausta, lämpöä tai pistelyä? Jos et tunne mitään, sekin on täysin ok. Valitse yksi tuntemus ja nimeä se.
2) Jäädään hetkeksi tuon tuntemuksen tai tunteen äärelle, jonka kohdassa
1. tunnistit ja nimesit ääneen. Luodaan itseemme syvenevä yhteys hengittäen. Hengitä rauhassa sisään ja anna hengityksen virrata rauhassa huulien välistä ulos. Hengitä uudelleen rauhassa sisään ja anna hengityksen liukua rauhassa ulos. Jatka hengittämistä omaan rauhalliseen tahtiin, niin, että tunnet vatsan nousevan ja laskevan. Käden laittaminen vatsalle voi olla hyvä idea, jotta todella tunnet hengityksen virtauksen kätesi alla, tunnet syvenevän yhteyden itseesi.
3) Nyt suuntaamme huomion tuntemukseen, jonka kohdassa 1. nimesimme. Salli itsesi tuntea nimeämäsi tuntemus kehossasi ja ole utelias mitä sinussa tapahtuu. Miltä tuntemus tuntuu?
Jos et nimennyt mitään tuntemusta – voisitko olla utelias siitä, miltä sinussa tuntuu – kun et tunne mitään. Uteliaisuus on avoimuutta ja uteliaisuus luo sallivan tilan olla ja kokea, sitä mitä on, sitä mitä koet. Sallimalla tunteet ja kokemukset itsessäsi emme yritä tehdä niille mitään, emmekä yritä päästä tuntemuksista eroon tai muokata tuntemuksia toisiksi. Annamme itsemme kokea ja olemme uteliaita siitä, mitä koemme.
Osalla meistä on hyvin vahvana se, että teemme harjoituksen oikein.
Tätä harjoitusta tehdessä ei ole oikeaa tai väärää tapaa olla – ei oikeaa tai väärää tapaa tehdä tätä harjoitusta, kohdata itseään. Sinulla on oma ainutlaatuinen tapa ja tyyli ja se on mikä on sinulle oikea. Sinä riität sellaisena kuin olet – ja paljon enemmänkin. Sinussa ei ole mitään sellaista mitä ei saisi olla ja se, mitä koet, on se, mitä saat kokea. Tai jos et koe mitään sekin on täysin ok. Sallimalla sen, mitä on – sallit itsesi sellaisena kuin olet.
Ihmisyyden oppiläksy; Kokemuksen kieltämisellä ajaudumme kauemmas, sallivuudella saavumme lähemmäs, niin itseämme
Ihmisyyden äärellä, Päivi Vanhatalo
kuin toisiamme.
