N ä k y v ä k s i tuleminen

Tulla nähdyksi omana itsenään, niin oman valon kuin varjojenkin kanssa. Tulla nähdyksi siitä kohdasta käsin, missä olet, mikä on totta juuri nyt. Inhimillinen ihmisyys on samaan aikaan kauneinta ja haastavinta, mitä tiedän. Asettuminen alttiiksi, itsensä näyttäen, tuntien ja kokien. Näyttäytyminen myös niistä kohdista käsin, joita mielummin suojaisi, peittelisi.

Näkyväksi tuleminen on melkoista muurien murtamista sen suhteen, mihin meidät on kasvatettu, mitä olemme matkallamme oppineet. Mielessämme pyörii mahdollisesti hyvinkin tutun kuuloinen kela siitä miten tulisi olla, miten olla ”oikein”, mikä ei ole ok. Mitä saat itsestäsi näyttää ja mitä et nyt ainakaan, mitä puolta peitellä, mitä suojella. Näkyväksi tuleminen haastaa opittuja käyttäytymismalleja, sisäisiä automaatiolla pyöriviä oletuksia ja uskomuksia. 

Näkyväksi tuleminen kaikessa rehellisyydessään vaatii rauhallista tilaa, turvaa ja luottamusta osakseen. Ennen kaikkea turvaa. Sillä siellä missä emme koe turvaa, suojaudumme tutuilla minuutemme osilla ja toimimme itseämme suojaten.

Näkyväksi tuleminen avaa haavoittuvuutemme ja herkkyytemme.
Pohjimmiltamme me kaikki kaipaamme sitä, että meidät nähtäisiin ja hyväksyttäisiin sellaisina kuin olemme, aivan kaikkineen. Kaipaamme hyväksyntää niin itse itseltämme kuin toinen toisiltamme. Ja samalla tämä kaikki tämä pelottaa. 

Miksi näin? 

Ajatus siitä, että jos näytän itsestäni jotain näin paljasta, jotain näin haavoittuvaa, jotain näin arkaa – rakentuu mielemme valkokankaalle helposti pelko hylätyksi- tai torjutuksi tulemisesta, sillä peilaamme kokemuksiamme menneestä. Niistä hetkistä kun olemme saaneet kokea olevamme jollain tavalla liikaa tai jotenkin niin, mikä ei ole ollut siinä kohtaa soveliasta tai tervetullutta. Tai kun kokemustamme ei ole pystytty tukemaan. 

Sallivassa, hyväksyvässä ja turvallisessa kohtaamisessa on tila tulla nähdyksi, kaikkineen. Ilman omaa kokemusta tästä, nämä sanat voivat helposti kaikua tyhjyyttä. Ja vaikka olisimme saaneet tästä jo useamman kokemuksen, voi tämän teeman ääreltä nousta edelleen pelko siitä, mitä todella tapahtuu, jos toinen oikeasti näkee minut, kaiken tämän kanssa, mitä olen.

Erityisesti niiden kohdalla, joiden rakenteessa on oletuksena kohta, joka pelkää hylkäämistä tai torjumista, jos todella näytämme syvyytemme, avaamme pimeytemme ja astumme esiin sen kanssa, että meissä on jotain tällaistakin, jotain itselle haastavaa, ehkä jotain rosoista, tummempaa tai pimeämpää. Jotain hyvin haavoittuvaa ja särkyvää. Kohtia, joiden pelkkä ajatteleminenkin saa automaattiset reaktiot ja suojat nousemaan, pelon tunteen vavahtamaan suonissa.

Meissä kaikissa on jotain sellaista, mitä emme ole uskaltaneet itsessämme täysin kohdata, täysin omistaa osaksi itseämme. Mielen tasolla voimme pelätä pimeyden nielaisevan meidät, jos todella kohtaamme itsessämme ne puolet, jotka haastavat. Tästä syystä yritämme painaa jotain meistä pois, jotain sivuun, pinnan alle ja yritämme olla kuin tätä puolta ei olisikaan. Sallivassa kohtaamisessa on tilaa tällekin kaikelle. Kaikelle, mikä on meissä. Tunteiden nielaisemisen sijaan salliva ja hyväksyvä kohtaaminen nostaa meidät hiljalleen kohti valoa ja vapauttaa omaan voimaamme.

Se, että yritämme piilotella jotain osaa itsestämme, pitää piilossa – se vie lopulta meidän energiaa hurjan paljon enemmän kuin se, että katsoisimme meissä olevia kohtia rehellisesti ja sanoittaisimme niitä ääneen. Kun emme suostu kohtaamaan jotain puolta itsestämme alkaa se puoli meistä toimia ikään kuin varjoista käsin, suoruuden sijaan vinosti. Ja tämä vinous haastaa itsemme rehellisen kohtaamisen lisäksi ihmissuhteitamme. Sen sijaan, että olisimme auki ja totta – yritämme olla jotain muuta ja suljemme näin autenttiset osat itsestämme pois. Ajansaatossa meille on syntynyt uskomukset ja haavat, mitä on ok olla ja mitä ei.

Ihmisten välisessä kanssakäymisessä tämä vinous tuntuu usein jonkinlaisena nihkeytenä, tuntuu että ihmisten välissä on jotain sanottamatonta, jotain epämääräistä, mistä voi olla ensin alkuun haastava saada kiinni.

Tunteiden kohtaamisen ABC

A) Luo yhteys itseesi, hengitä syvään sisään ja ulos.  Laita vasen käsi vatsallesi ja oikea käsi rintakehäsi päälle. Sulje silmät, jos se tuntuu sinusta turvalliselta. Tunne hengityksesi virtaus käsiesi alla. Hengitä rauhassa viisi kertaa sisään ja rauhassa ulos.

B) Voisitko olla utelias siitä, mitä käsiesi alla/ kehossasi tapahtuu kun hengität rauhassa sisään ja ulos? Miltä kehossasi tuntuu? Voitko tuntea esim. väreilyä jaloissa tai käsissä, lämpöä, keveyttä tai virtaavuutta? Voisitko olla utelias siitä, mitä juuri sinun kehossasi tapahtuu juuri nyt?

C) Voisitko tuntemuksen nimeämisen lisäksi antaa itsesi tuntea tuo tunne. Miltä se näyttää omassa kokemuksessasi, minkä värisenä se näyttäytyy? Voisitko antaa itsellesi tilaa ja olla utelias siitä, mitä sinussa tapahtuu, kun annat itsesi kohdata sinussa tapahtuvat tuntemukset.

Kohdatessasi tunteesi, itsetuntemuksesi lisääntyy ja koet enenevässä määrin yhteyttä itseesi, yhteyttä elämääsi. Tyytyväisyys ja tasapaino omaa elämääsi kohtaan lisääntyy itsetuntemuksen ja näkyväksi tulemisen myötä. Mitä useamman osan itsestäsi pystyt omistamaan sen vapaammin voit olla sinä ja elää täyttymyksellistä elämää.

Author: Päivi