Ihminen kaipaa ihmistä, näin kirjoitti Tommy Tabermann jo aikoinaan.
Tällä ajalla ja erillisyyden harhan lisäämisellä tulee olemaan kauaskantoiset seuraukset. Kaipaamme toisiamme. Meihin ihmisiin on koodattu syvälle sisimpäämme tarve tulla nähdyksi, kuulluksi ja hyväksytyksi. Kaipaamme pohjimmiltamme enemmän kuin mitään muuta, sitä että toinen ihminen näkisi ja kuulisi. Hyväksyisi minut tällaisena kuin olen.
Tämä aika saa meistä liian monet uskomaan, että olemme vaaraksi toinen toisillemme. Kadulla kävellessäni yhä harvempi vastaantulija uskaltaa katsoa silmiin, saati vastata hymyyn.
Pelko saa hermostomme ylivirittymään ja stressi lisää tutkitusti monia fyysisiä oireita. Henkisistä puhumattakaan. Itse olen huolissani siitä, mitä nämä massiiviset eristystoimet saavat yhteiskunnassamme ja erityisesti yksilötasolla aikaan. Erillisyyden kokemus lisää helposti niin yksinäisyyden kuin ahdistuksen tunteita. Kokemus siitä, että olen eristetty, irrallaan muista ja yhteisön ulkopuolella ei missään määrin lisää eikä tue hyvinvointiamme.
Itse mielenterveysalalla aikaisemmin yli 10 vuotta toimineena olen nähnyt sen, miten jo pienetkin muutokset ihmisen arjessa voivat hetkessä mullistaa ihmisen koko elämän. Olen nähnyt hyvin konkreettisesti myös sen mitkä vaikutukset lisääntyneellä stressillä on perusterveisiin ihmisiin. Pelko tuntemattomasta lisää stressiä. Stressi toimii salakavalasti ja pienin, lisääntyvin oirein ottaa valtaa meidän ihmisten elämästä, jos emme ole yhteydessä itseemme ja hereillä siitä, mitä meissä tapahtuu. Stressillä on aina syynsä. Meidän keho on viisas. Lisääntyneen stressin myötä keho alkaa varoitella meitä erilaisilla oireilla, mitkä voimme pitkäänkin ohittaa joko järkeilemällä, pois selittämällä tai epäilemällä itseämme.
Se, miten tämä ajanjakso vaikuttaa ihmisyyteemme, kun meitä johdetaan pelolla ja hysterialla, on vielä vain arvailujen varassa. Pelon virratessa suonissamme ihmiset seuraavat valtamedian uutisointia mahdollisesti tunti tunnilta, miten tartuntaluvut ovat nousussa ja tekevät toimintasuunnitelmia jokainen parhaansa mukaan. Tiedostatko sinä, mistä sinä haet turvaa? On mielestäni yksi olennainen kysymys. Sillä jostainhan me sitä haemme. Turvan kaipuu on samalla tapaa koodattuna perustarpeisiimme kuin nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tarve.
Se, mihin nyt kannattaisi kiinnittää erityistä huomiota ja uutisoida valtamediankin tasolla olisi mielestäni se, mikä auttaisi meitä ihmisiä kollektiivisesti. Miten tämän kaiken keskellä voisimme tukea niin itseämme kuin toinen toisiamme, mikä buustaisi hyvinvointiamme, mikä tukisi niin henkistä kuin fyysistä terveyttä.
Itse suosittelen, että erillisyyden lisäämisen sijaan valitsemme tietoisesti vaalia yhteyttä. Katsekontaktin luominen toiseen ihmiseen on pieni ele ja samalla merkittävä teko, erityisesti juuri nyt. Katsekontakti lisää yhteyden kokemusta toisiimme enemmän kuin mikään muu. Se, että näet ja tulet nähdyksi. Syvällä sisimmässämme tunnistamme toisemme, tunnistamme yhteyden, josta me ihmiset elämme. Tästä eteenpäin missä ikinä liikutkaan kannustan sinua ohittamisen sijaan katsomaan kohti.
Rakkaudella,
Päivi ❤️
#katsokohti #koeyhteys
